rikkuri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- henkilö, joka ei osallistu lakkoon muiden osallistuessa; lakonrikkoja
- Kukaan ei voinut hyväksyä rikkureita (AKT:n viestintäpäällikkö)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrikːuri/
- tavutus: rik‧ku‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikkuri | rikkurit |
| genetiivi | rikkurin | rikkurien rikkureiden rikkureitten |
| partitiivi | rikkuria | rikkureita rikkureja |
| akkusatiivi | rikkuri; rikkurin |
rikkurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikkurissa | rikkureissa |
| elatiivi | rikkurista | rikkureista |
| illatiivi | rikkuriin | rikkureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikkurilla | rikkureilla |
| ablatiivi | rikkurilta | rikkureilta |
| allatiivi | rikkurille | rikkureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikkurina | rikkureina |
| translatiivi | rikkuriksi | rikkureiksi |
| abessiivi | rikkuritta | rikkureitta |
| instruktiivi | – | rikkurein |
| komitatiivi | – | rikkureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rikkuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. lakonrikkoja
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- rikkuri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.