lakko

Suomi

Lakko

Substantiivi

lakko (1-A)

1. työnteon keskeytys, jonka tarkoituksena on saada työnantaja suostumaan työntekijän vaatimuksiin tai osoittaa mieltä työhön liittyviä asioita vastaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑkːo/
• tavutus: lak‧ko

Etymologia

johdos verbistä lakata; murteissa sanalla on tarkoitettu yleisemmin jonkin toiminnan keskeyttämistä tai lopettamista. Työtaistelumerkityksen sana on saanut 1800-luvun lopussa, aluksi yhdyssanan työlakko muodossa.

Käännökset

1. työnteon keskeytys, jonka tarkoituksena on saada työnantaja suostumaan työntekijän vaatimuksiin tai osoittaa mieltä työhön liittyviä asioita vastaan

bosnia: štrajk m. englanti: strike espanja: huelga, paro kroatia: štrajk m. portugali: greve f. puola: strajk m. ranska: grève f. romania: grevă f. ruotsi: strejk saksa: Streik m.

serbia: štrajk, штрајк m. serbokroaatti: štrajk, штрајк m. slovakki: štrajk m. tšekki: stávka turkki: grev ukraina: страйк m. unkari: sztrájk venäjä: забастовка, стачка viro: streik

Liittyvät sanat

saarto, työsulku, työtaistelu, kieltäytyminen, työsulku

Johdokset

• substantiivit: lakkolainen, lakkoilu
• verbit: lakkoilla

Yhdyssanat

hidastuslakko, istumalakko, jarrutuslakko, järjestölakko, korpilakko, koululakko, lakkoaalto, lakkoavustus, lakkoehto, lakkojohtaja, lakkojohto, lakkokassa, lakkokenraali, lakkoklausuuli, lakkokokous, lakkolupa, lakko-oikeus, lakkorahasto, lakkoraja, lakkorintama, lakkosakko, lakkotoimikunta, lakkovahti, lakkovaroitus, lakkovartio, lakonmurtaja, lakonrikkoja, mielenosoituslakko, myötätuntolakko, nälkälakko, pistelakko, suurlakko, syömälakko, syömälakkolainen, tukilakko, tupakkalakko, vastalauselakko, vauhdituslakko, virkamieslakko, yleislakko

Sanaliitot

• italialainen lakko, poliittinen lakko

Aiheesta muualla

• lakko Kielitoimiston sanakirjassa