SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lakko (1-A)

  1. työnteon keskeytys, jonka tarkoituksena on saada työnantaja suostumaan työntekijän vaatimuksiin tai osoittaa mieltä työhön liittyviä asioita vastaan

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlɑkːo/
  • tavutus: lak‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lakko lakot
genetiivi lakon lakkojen
partitiivi lakkoa lakkoja
akkusatiivi lakko;
lakon
lakot
sisäpaikallissijat
inessiivi lakossa lakoissa
elatiivi lakosta lakoista
illatiivi lakkoon lakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lakolla lakoilla
ablatiivi lakolta lakoilta
allatiivi lakolle lakoille
muut sijamuodot
essiivi lakkona lakkoina
translatiivi lakoksi lakoiksi
abessiivi lakotta lakoitta
instruktiivi lakoin
komitatiivi lakkoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hidastuslakko, istumalakko, jarrutuslakko, järjestölakko, korpilakko, koululakko, lakko-oikeus, lakkoaalto, lakkoavustus, lakkoehto, lakkojohtaja, lakkojohto, lakkokassa, lakkokenraali, lakkoklausuuli, lakkokokous, lakkolupa, lakkorahasto, lakkoraja, lakkorintama, lakkosakko, lakkotoimikunta, lakkovahti, lakkovaroitus, lakkovartio, lakonmurtaja, lakonrikkoja, mielenosoituslakko, myötätuntolakko, nälkälakko, pistelakko, suurlakko, syömälakko, syömälakkolainen, tukilakko, tupakkalakko, vastalauselakko, vauhdituslakko, virkamieslakko, yleislakko

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lakko Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Lakko. Kotimaisten kielten keskus