SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

saarto (1-K)

  1. kaupan, kulun, pääsyn tai toiminnan estäminen, taloussaarto
  2. (sodankäynti) saartorenkaan muodostaminen, piiritys
  3. sekä työnantajapuolen että työntekijäpuolen käyttämä työtaistelutoimi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsɑːrto/
  • tavutus: saar‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saarto saarrot
genetiivi saarron saartojen
partitiivi saartoa saartoja
akkusatiivi saarto;
saarron
saarrot
sisäpaikallissijat
inessiivi saarrossa saarroissa
elatiivi saarrosta saarroista
illatiivi saartoon saartoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saarrolla saarroilla
ablatiivi saarrolta saarroilta
allatiivi saarrolle saarroille
muut sijamuodot
essiivi saartona saartoina
translatiivi saarroksi saarroiksi
abessiivi saarrotta saarroitta
instruktiivi saarroin
komitatiivi saartoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo saarro-
vahva vartalo saarto-
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hakusaarto, kauppasaarto, laivastosaarto, merisaarto, saartoketju, saartoliike, saartopyydys, saartorengas, saartoverkko, taloussaarto, työsaarto

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • saarto Kielitoimiston sanakirjassa