motti
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- (metsätalous) kuutiometri halkoja tai paperipuita pinottuna
- (sodankäynti) vihollisjoukon saarto
- Motissa olevien joukkojen huoltoyhteydet on katkaistu.
- (puhekieltä) sylinterilohko; moottori
- (puhekieltä) usein peltinen tai muovinen muki, kuppi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmot̪ːi/, [ˈmo̞t̪ːi]
- tavutus: mot‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | motti | motit |
| genetiivi | motin | mottien (mottein) |
| partitiivi | mottia | motteja |
| akkusatiivi | motti; motin |
motit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | motissa | moteissa |
| elatiivi | motista | moteista |
| illatiivi | mottiin | motteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | motilla | moteilla |
| ablatiivi | motilta | moteilta |
| allatiivi | motille | moteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mottina | motteina |
| translatiivi | motiksi | moteiksi |
| abessiivi | motitta | moteitta |
| instruktiivi | – | motein |
| komitatiivi | – | motteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | moti- | |
| vahva vartalo | motti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- ruotsin kielestä, mått ('mitta')
- merkityksen "saarrettu vihollisjoukko" keksi talvisodan aikaan kapteeni Reino Merimaa