muki
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaamuki (5)
- isokokoinen kuppi jota tavallisesti käytetään ilman asettia
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmuki/
- tavutus: mu‧ki
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muki | mukit |
| genetiivi | mukin | mukien (mukein) |
| partitiivi | mukia | mukeja |
| akkusatiivi | muki; mukin |
mukit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mukissa | mukeissa |
| elatiivi | mukista | mukeista |
| illatiivi | mukiin | mukeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mukilla | mukeilla |
| ablatiivi | mukilta | mukeilta |
| allatiivi | mukille | mukeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mukina | mukeina |
| translatiivi | mukiksi | mukeiksi |
| abessiivi | mukitta | mukeitta |
| instruktiivi | – | mukein |
| komitatiivi | – | mukeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muki- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa< ruotsi << englanti[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: mukillinen
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.