särkyä

Suomi

Substantiivi

särkyä

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta särky

Verbi

särkyä (52-D) (taivutus[luo])

1. mennä rikki

Ääntäminen

• IPA: /ˈsærkyæˣ/
• tavutus: sär‧ky‧ä

Käännökset

1. mennä rikki

inarinsaame: cuovkkâniđ

Liittyvät sanat

• särkeminen
• särkeä
• särky
• särkyvä

Synonyymit

• hajota, rikkoutua

Yhdyssanat

särkynytsydän

Aiheesta muualla

• särkyä Kielitoimiston sanakirjassa