rikkoutua

SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

rikkoutua (52-F) (taivutus[luo])

  1. mennä rikki itsekseen

ÄäntäminenMuokkaa

  • tavutus: rik‧kou‧tu‧a / rik‧ko‧u‧tu‧a

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa