rikkoutua

Suomi

Verbi

rikkoutua (52-F) (taivutus[luo])

1. mennä rikki itsekseen

Ääntäminen

• tavutus: rik‧kou‧tu‧a / rik‧ko‧u‧tu‧a

Käännökset

1. mennä rikki itsekseen

englanti: break, break up, fall apart ranska: se casser

ruotsi: gå sönder, gå i kras, krossas turkki: kırılmak

Liittyvät sanat

• rikko
• rikkoa

Johdokset

• substantiivit: rikkouma, rikkoutuma

Aiheesta muualla

• rikkoutua Kielitoimiston sanakirjassa