särö
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasärö (1)
- ohut halkeama esimerkiksi lasissa
- (kuvaannollisesti) tahra maineessa, ongelma luottamuksessa
- (musiikki) äänisignaalin leikkautumisesta aiheutuva särinä, jota käytetään etenkin sähkökitaran efektinä
- (akustiikka) signaalin vääristymä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsærø/
- tavutus: sä‧rö
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | särö | säröt |
genetiivi | särön | säröjen |
partitiivi | säröä | säröjä |
akkusatiivi | särö; särön |
säröt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | särössä | säröissä |
elatiivi | säröstä | säröistä |
illatiivi | säröön | säröihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | säröllä | säröillä |
ablatiivi | säröltä | säröiltä |
allatiivi | särölle | säröille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | särönä | säröinä |
translatiivi | säröksi | säröiksi |
abessiivi | säröttä | säröittä |
instruktiivi | – | säröin |
komitatiivi | – | säröine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | särö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa3. äänisignaalin leikkautumisesta aiheutuva särinä
|