Halkeama

Substantiivi

muokkaa

halkeama (10)[1]

  1. kappaleeseen halkeamisen seurauksena syntynyt usein kapea aukko

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑlkeˌɑmɑ/
  • tavutus: hal‧ke‧a‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halkeama halkeamat
genetiivi halkeaman halkeamien
(halkeamain)
partitiivi halkeamaa halkeamia
akkusatiivi halkeama;
halkeaman
halkeamat
sisäpaikallissijat
inessiivi halkeamassa halkeamissa
elatiivi halkeamasta halkeamista
illatiivi halkeamaan halkeamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi halkeamalla halkeamilla
ablatiivi halkeamalta halkeamilta
allatiivi halkeamalle halkeamille
muut sijamuodot
essiivi halkeamana halkeamina
translatiivi halkeamaksi halkeamiksi
abessiivi halkeamatta halkeamitta
instruktiivi halkeamin
komitatiivi halkeamine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halkeama-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi haljeta + johdin -ma

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

railo, rako

Yhdyssanat
muokkaa

hiushalkeama, kallionhalkeama, sydänhalkeama

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10