SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

halkeama (10)[1]

  1. kappaleeseen halkeamisen seurauksena syntynyt usein kapea aukko

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhɑlkeˌɑmɑ/
  • tavutus: hal‧ke‧a‧ma

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halkeama halkeamat
genetiivi halkeaman halkeamien
(halkeamain)
partitiivi halkeamaa halkeamia
akkusatiivi halkeama;
halkeaman
halkeamat
sisäpaikallissijat
inessiivi halkeamassa halkeamissa
elatiivi halkeamasta halkeamista
illatiivi halkeamaan halkeamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi halkeamalla halkeamilla
ablatiivi halkeamalta halkeamilta
allatiivi halkeamalle halkeamille
muut sijamuodot
essiivi halkeamana halkeamina
translatiivi halkeamaksi halkeamiksi
abessiivi halkeamatta halkeamitta
instruktiivi halkeamin
komitatiivi halkeamine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hiushalkeama, kallionhalkeama, sydänhalkeama

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10