halkeama
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kappaleeseen halkeamisen seurauksena syntynyt usein kapea aukko
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑlkeˌɑmɑ/
- tavutus: hal‧ke‧a‧ma
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | halkeama | halkeamat |
genetiivi | halkeaman | halkeamien (halkeamain) |
partitiivi | halkeamaa | halkeamia |
akkusatiivi | halkeama; halkeaman |
halkeamat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | halkeamassa | halkeamissa |
elatiivi | halkeamasta | halkeamista |
illatiivi | halkeamaan | halkeamiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | halkeamalla | halkeamilla |
ablatiivi | halkeamalta | halkeamilta |
allatiivi | halkeamalle | halkeamille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | halkeamana | halkeamina |
translatiivi | halkeamaksi | halkeamiksi |
abessiivi | halkeamatta | halkeamitta |
instruktiivi | – | halkeamin |
komitatiivi | – | halkeamine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | halkeama- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaahiushalkeama, kallionhalkeama, sydänhalkeama
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10