Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

railo (1)[1]

  1. jäähän ilmestyvä halkeama
  2. (kuvaannollisesti) ehdoton, ylittämätön ero tai eroavaisuus
    Raja railona aukeaa.
    Edessä Aasia, Itä.
    Takana Länttä ja Eurooppaa;
    varjelen, vartija, sitä. (Uuno Kailas)
  3. jäähän avattu väylä
    Jäänmurtaja teki viime yönä mantereen puolelle uuden railon.
  4. (geologia) halkeama

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑi̯lo/
  • tavutus: rai‧lo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi railo railot
genetiivi railon railojen
partitiivi railoa railoja
akkusatiivi railo;
railon
railot
sisäpaikallissijat
inessiivi railossa railoissa
elatiivi railosta railoista
illatiivi railoon railoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi railolla railoilla
ablatiivi railolta railoilta
allatiivi railolle railoille
muut sijamuodot
essiivi railona railoina
translatiivi railoksi railoiksi
abessiivi railotta railoitta
instruktiivi railoin
komitatiivi railoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo railo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

railolossi, railosilta

Aiheesta muualla muokkaa

  • railo Kielitoimiston sanakirjassa
  • railo Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1