SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

railo (1)[1]

  1. jäähän ilmestyvä halkeama
  2. (kuvaannollisesti) ehdoton, ylittämätön ero tai eroavaisuus
    Raja railona aukeaa.
    Edessä Aasia, Itä.
    Takana Länttä ja Eurooppaa;
    varjelen, vartija, sitä. (Uuno Kailas)
  3. jäähän avattu väylä
    Jäänmurtaja teki viime yönä mantereen puolelle uuden railon.
  4. (geologia) halkeama

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrɑi̯lo/
  • tavutus: rai‧lo

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi railo railot
genetiivi railon railojen
partitiivi railoa railoja
akkusatiivi railo;
railon
railot
sisäpaikallissijat
inessiivi railossa railoissa
elatiivi railosta railoista
illatiivi railoon railoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi railolla railoilla
ablatiivi railolta railoilta
allatiivi railolle railoille
muut sijamuodot
essiivi railona railoina
translatiivi railoksi railoiksi
abessiivi railotta railoitta
instruktiivi railoin
komitatiivi railoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo railo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

railolossi, railosilta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • railo Kielitoimiston sanakirjassa
  • railo Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1