kolottaa

Suomi

Verbi

kolottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. särkeä, tuntua kipua

Ääntäminen

• IPA: /ˈkolot̪ːɑːˣ/
• tavutus: ko‧lot‧taa

Etymologia

• johdos verbistä koloa (vartalo kolo- + johdin -tta- + verbintunnus -a)

Käännökset

1. särkeä

englanti: ache

Liittyvät sanat

• kolota

Johdokset

• substantiivit: kolottaminen, kolotus

Idiomit

• kolottaa kahvihammasta = tehdä mieli kahvia

Aiheesta muualla

• kolottaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 858 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa