Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koloa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta kolo

Verbi muokkaa

koloa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kolota
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kolota
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kolota

Aiheesta muualla muokkaa

  • koloa Kielitoimiston sanakirjassa