Katso myös: koło

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kolo (1) (monikko kolot)

  1. pieni kuoppa tai syvennys, reikä
  2. eräiden eläinten pesä tai niiden kaivertama kulkuaukko
    Hiiret pinkaisivat koloonsa.
  3. (lapsellinen) karies, bakteerien tuottaman maitohapon syövyttämä reikä hampaan kiilteessä
  4. (kuvaannollisesti) oleskelutila

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkolo/, [ˈkʷo̞lʷo̞]
  • tavutus: ko‧lo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolo kolot
genetiivi kolon kolojen
partitiivi koloa koloja
akkusatiivi kolo;
kolon
kolot
sisäpaikallissijat
inessiivi kolossa koloissa
elatiivi kolosta koloista
illatiivi koloon koloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kololla koloilla
ablatiivi kololta koloilta
allatiivi kololle koloille
muut sijamuodot
essiivi kolona koloina
translatiivi koloksi koloiksi
abessiivi kolotta koloitta
instruktiivi koloin
komitatiivi koloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hampaankolo, hiirenkolo, kallionkolo, ketunkolo, kivenkolo, kololintu, kolonelli, kolopesijä, kolopuu, kuusiokolo, muurinkolo, myyränkolo, pesäkolo, puunkolo, rotankolo

Aiheesta muualla muokkaa

  • kolo Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto muokkaa

Substantiivi muokkaa

kolo

  1. kaula

Ido muokkaa

Substantiivi muokkaa

kolo

  1. kaula

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

kȍlo n. 

  1. pyörä
  2. piiri; piirissä tanssittava kansantanssi
  3. kierros, vaihe

Taivutus muokkaa

  yksikkö monikko
nominatiivi kolo kola
genetiivi kola kola
datiivi-lokatiivi kolu kolima
akkusatiivi kolo kola
vokatiivi kolo kola
instrumentaali kolom kolima

Aiheesta muualla muokkaa

  • kȍlo Hrvatski jezični portal

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

kolo m. (monikko kolowie)

  1. (puhekieltä) tyyppi, kaveri

Etymologia muokkaa

lyhentymä sanasta kolega

Substantiivi muokkaa

kolo n. (monikko kola)

  1. (slangia) korkeakoulussa suoritettava jonkin aineen koe
  2. (monikoton) kolo; Serbiasta peräisin oleva piirissä tanssittava eteläslaavilainen kansantanssi

Etymologia muokkaa

(koe) lyhentymä sanasta kolokwium, (tanssi) serbokroaatin kolo

Serbia muokkaa

Substantiivi muokkaa

kȍlo n. (kyrillinen коло)

  1. pyörä
  2. piiri; piirissä tanssittava kansantanssi
  3. (elektroniikka) piiri
    integrisano kolo – integroitu piiri

Tšekki muokkaa

Substantiivi muokkaa

kolo n.

  1. pyörä
  2. polkupyörä
  3. (urheilu) kierros, erä
  4. kierros (vaaleissa)
    První kolo prezidentských voleb v Chorvatsku – Kroatian presidentinvaalien ensimmäinen kierros

Taivutus muokkaa

sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kolo kola
genetiivi kola kol
datiivi kolu kolům
akkusatiivi kolo kola
vokatiivi kolo kola
lokatiivi kole / kolu* kolech
instrumentaali kolem koly

Liittyvät sanat muokkaa