kolima

Kroaatti

Substantiivi

kolima

1. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta kolo
2. (taivutusmuoto) monikon lokatiivimuoto sanasta kolo
3. (taivutusmuoto) monikon instrumentaalimuoto sanasta kolo

Viro

Verbi

kolima (inf kolida, yks 3 kolib)

1. muuttaa, vaihtaa asuinpaikkaa

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 27 (elama) elama

Aiheesta muualla

• kolima Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)