Substantiivi

muokkaa

kuoppa (10-B)

  1. maahan kaivettu syvennys tai reikä
  2. tien kantavaan kerrokseen syntynyt reikä
  3. maakellari
    Viime talvena perunat säilyivät hyvin kuopassa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuo̯pːɑ/
  • tavutus: kuop‧pa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuoppa kuopat
genetiivi kuopan kuoppien
(kuoppain)
partitiivi kuoppaa kuoppia
akkusatiivi kuoppa;
kuopan
kuopat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuopassa kuopissa
elatiivi kuopasta kuopista
illatiivi kuoppaan kuoppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuopalla kuopilla
ablatiivi kuopalta kuopilta
allatiivi kuopalle kuopille
muut sijamuodot
essiivi kuoppana kuoppina
translatiivi kuopaksi kuopiksi
abessiivi kuopatta kuopitta
instruktiivi kuopin
komitatiivi kuoppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuopa-
vahva vartalo kuoppa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hammaskuoppa, harjukuoppa, hiekkakuoppa, hymykuoppa, ilmakuoppa, istutuskuoppa, kainalokuoppa, kranaatinkuoppa, kranaattikuoppa, kuoppaistutus, kuoppakauha, kuoppakorotus, kuoppamäki, leukakuoppa, maakuoppa, nappikuoppa, niskakuoppa, nivelkuoppa, nälkäkuoppa, palkkakuoppa, perunakuoppa, pyyntikuoppa, salakuoppa, silmäkuoppa, sorakuoppa, sudenkuoppa, vesikuoppa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuoppa Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuoppa Tieteen termipankissa