kaivanto
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaivanto (1-J) (monikko kaivannot)
- kaivettu pitkänomainen hauta tai vesiuoma, varsinkin suluton avokanava
- Linnaa ympäröi syvä kaivanto, jota vallihaudaksi kutsutaan.
- Tarinan mukaan Kaivannon kanava oli aluksi vain lapiolla tehty kaivanto, jonka vesi uursi suureksi uomaksi.
- (harvinainen, vanhahtava) kaivos
- Monet suomalaisetkin yrittivät saada hengenpitimensä mainarina Minnesotan kaivannoista.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˈkɑivɑnto]
Tavutus
muokkaa- tavutus: kai‧van‧to
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaivanto | kaivannot |
| genetiivi | kaivannon | kaivantojen |
| partitiivi | kaivantoa | kaivantoja |
| akkusatiivi | kaivanto; kaivannon |
kaivannot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaivannossa | kaivannoissa |
| elatiivi | kaivannosta | kaivannoista |
| illatiivi | kaivantoon | kaivantoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaivannolla | kaivannoilla |
| ablatiivi | kaivannolta | kaivannoilta |
| allatiivi | kaivannolle | kaivannoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaivantona | kaivantoina |
| translatiivi | kaivannoksi | kaivannoiksi |
| abessiivi | kaivannotta | kaivannoitta |
| instruktiivi | – | kaivannoin |
| komitatiivi | – | kaivantoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kaivanno- | |
| vahva vartalo | kaivanto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kaivanto Kielitoimiston sanakirjassa