Katso myös: Kaivanto

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaivanto (1-J) (monikko kaivannot)

  1. kaivettu pitkänomainen hauta tai vesiuoma, varsinkin suluton avokanava
    Linnaa ympäröi syvä kaivanto, jota vallihaudaksi kutsutaan.
    Tarinan mukaan Kaivannon kanava oli aluksi vain lapiolla tehty kaivanto, jonka vesi uursi suureksi uomaksi.
  2. (harvinainen, vanhahtava) kaivos
    Monet suomalaisetkin yrittivät saada hengenpitimensä mainarina Minnesotan kaivannoista.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈkɑivɑnto]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: kai‧van‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaivanto kaivannot
genetiivi kaivannon kaivantojen
partitiivi kaivantoa kaivantoja
akkusatiivi kaivanto;
kaivannon
kaivannot
sisäpaikallissijat
inessiivi kaivannossa kaivannoissa
elatiivi kaivannosta kaivannoista
illatiivi kaivantoon kaivantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaivannolla kaivannoilla
ablatiivi kaivannolta kaivannoilta
allatiivi kaivannolle kaivannoille
muut sijamuodot
essiivi kaivantona kaivantoina
translatiivi kaivannoksi kaivannoiksi
abessiivi kaivannotta kaivannoitta
instruktiivi kaivannoin
komitatiivi kaivantoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaivanno-
vahva vartalo kaivanto-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kastelukaivanto

Aiheesta muualla muokkaa