vallihauta

Suomi

Vedellä täytetty vallihauta

Vallihauta

Substantiivi

vallihauta

1. (arkkitehtuuri, sotatiede) vanhoja linnoituksia ympäröinyt kaivanto, jonka tarkoituksena oli yhdessä vallin kanssa muodostaa suojaava este hyökkääjille

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlːiˌhɑu̯t̪ɑ/
• tavutus: val‧li‧hau‧ta

Etymologia

yhdyssana sanoista valli ja hauta

Käännökset

1. suojaava kaivanto

englanti: moat ranska: douve f.

venäjä: ров m.

Aiheesta muualla

• vallihauta Kielitoimiston sanakirjassa
• vallihauta Tieteen termipankissa