mainari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamainari (6)
- (amerikansuomea, arkikieltä) kaivosmies
- Chileläisen San Josen kuparikaivoksessa sortui 5. elokuuta 2010 kaivoskuilu, ja 33 mainaria jäi loukkuun maan alle yli 600 metrin syvyyteen. (savonsanomat.fi)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmɑi̯nɑri/
- tavutus: mai‧na‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mainari | mainarit |
| genetiivi | mainarin | mainarien mainareiden mainareitten |
| partitiivi | mainaria | mainareita mainareja |
| akkusatiivi | mainari; mainarin |
mainarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mainarissa | mainareissa |
| elatiivi | mainarista | mainareista |
| illatiivi | mainariin | mainareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mainarilla | mainareilla |
| ablatiivi | mainarilta | mainareilta |
| allatiivi | mainarille | mainareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mainarina | mainareina |
| translatiivi | mainariksi | mainareiksi |
| abessiivi | mainaritta | mainareitta |
| instruktiivi | – | mainarein |
| komitatiivi | – | mainareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mainari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- englannin miner, alun perin amerikansuomea
Lainaukset
muokkaa1899. Järnefelt-Rauanheimo, Akseli. Suomalaiset Amerikassa.[1]
Mutta siellä alhaalla, kilometrin jopa syvempänäkin maan sisässä, on miehiä, rohkeita ja karastuneita. Siellä ontoissa lokeroissa he liikkuvat kun kotonaan, toiset (mainarit) ilmalla käypäin koneiden ja dynamiitin avulla särkien kalliota, toiset (trammarit) sitä kuormaten melkoisiin rautatievaunuihin.
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- mainari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Järnefelt-Rauanheimo, Akseli. Suomalaiset Amerikassa. Otava. Helsinki. 1899 (digitoitu versio, lataussivu): s. 103