Katso myös: Linna
Wikipedia
Katso artikkeli Linna Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

linna (9)

 
Linna Sveitsissä
  1. asuntona tai sotilaallisena suojarakennuksena toimiva rakennus, jonka tärkeimmät osat ovat muurit ja torni
  2. komea asuin- tai edustusrakennus, palatsi
    Linnan juhlat
  3. (arkikieltä) vankila
    Nyt mua vierähän linnasta linnaan.
  4. (arkikieltä) vankeusrangaistus
    Teosta on odotettavissa ankara rangaistus, kolme vuotta linnaa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlinːɑ/
  • tavutus: lin‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi linna linnat
genetiivi linnan linnojen
(linnain)
partitiivi linnaa linnoja
akkusatiivi linna;
linnan
linnat
sisäpaikallissijat
inessiivi linnassa linnoissa
elatiivi linnasta linnoista
illatiivi linnaan linnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi linnalla linnoilla
ablatiivi linnalta linnoilta
allatiivi linnalle linnoille
muut sijamuodot
essiivi linnana linnoina
translatiivi linnaksi linnoiksi
abessiivi linnatta linnoitta
instruktiivi linnoin
komitatiivi linnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo linna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • perussanasta *litna

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hiekkalinna, Hämeenlinna, kartanolinna, kuninkaanlinna, laiskanlinna, linnakundi, linnalääni, linnamajuri, linnanherra, linnankirkko, linnanmuuri, linnanneito, linnanpiha, linnanportti, linnanrauniot, linnanrouva, linnansali, linnanvouti, linnarauha, linnareissu, linnavuori, lippulinna, lumilinna, maurilaislinna, muinaislinna, pilvilinna, presidentinlinna, rauniolinna, ritarilinna

Idiomit

muokkaa
  • kotini on linnani

Aiheesta muualla

muokkaa
  • linna Kielitoimiston sanakirjassa
  • linna Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 388, 802 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

linna

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta linn
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta linn
  3. (taivutusmuoto) yksikön lyhyt illatiivimuoto sanasta linn