Wikipedia
Katso artikkeli Vankila Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vankila (12)

  1. suljettu laitos, jossa säilytetään rikoksista epäiltyjä tutkintavankeja, vankeusrangaistukseen tuomittuja tai sakon muuntorangaistusta suorittavia vankeja
    Viaporin vankilan käytyä liian ahtaaksi päätettiin 1839 perustaa neljä uutta työ- ja ojennusvankilaa eri puolille Suomea.

EtymologiaMuokkaa

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1]

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑŋ.ki.lɑ/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vankila vankilat
genetiivi vankilan vankiloiden
vankiloitten
(vankilain)
partitiivi vankilaa vankiloita
akkusatiivi vankila;
vankilan
vankilat
sisäpaikallissijat
inessiivi vankilassa vankiloissa
elatiivi vankilasta vankiloista
illatiivi vankilaan vankiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vankilalla vankiloilla
ablatiivi vankilalta vankiloilta
allatiivi vankilalle vankiloille
muut sijamuodot
essiivi vankilana vankiloina
translatiivi vankilaksi vankiloiksi
abessiivi vankilatta vankiloitta
instruktiivi vankiloin
komitatiivi vankiloine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

avovankila, nuorisovankila, poliisivankila, vankilakapina, vankilakierre, vankilakundi, vankilaoikeus, vankilapappi, vankilaväkivalta, yövankila

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vankila Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.