Wikipedia
Katso artikkeli Vankila Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Vankila

Substantiivi

muokkaa

vankila (12)

  1. suljettu laitos, jossa säilytetään rikoksista epäiltyjä tutkintavankeja, vankeusrangaistukseen tuomittuja tai sakon muuntorangaistusta suorittavia vankeja
    Viaporin vankilan käytyä liian ahtaaksi päätettiin 1839 perustaa neljä uutta työ- ja ojennusvankilaa eri puolille Suomea.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑŋ.ki.lɑ/

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vankila vankilat
genetiivi vankilan vankiloiden
vankiloitten
(vankilain)
partitiivi vankilaa vankiloita
akkusatiivi vankila;
vankilan
vankilat
sisäpaikallissijat
inessiivi vankilassa vankiloissa
elatiivi vankilasta vankiloista
illatiivi vankilaan vankiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vankilalla vankiloilla
ablatiivi vankilalta vankiloilta
allatiivi vankilalle vankiloille
muut sijamuodot
essiivi vankilana vankiloina
translatiivi vankilaksi vankiloiksi
abessiivi vankilatta vankiloitta
instruktiivi vankiloin
komitatiivi vankiloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vankila-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanki + -la

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

kasvatuslaitos, kuritushuone, putka, tyrmä, vanki, vankiselli

Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

avovankila, nuorisovankila, poliisivankila, vankilakapina, vankilakierre, vankilakundi, vankilaoikeus, vankilapappi, vankilaväkivalta, yövankila

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vankila Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 388, 802 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa