turma
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaturma (10)
- onnettomuus, tapaturma
- Turmassa kuoli kolme ihmistä.
- (ylätyyliä) turmio, tuho
- Joudut tuota menoa vielä turman omaksi.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪urmɑ/
- tavutus: tur‧ma
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | turma | turmat |
genetiivi | turman | turmien (turmain) |
partitiivi | turmaa | turmia |
akkusatiivi | turma; turman |
turmat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | turmassa | turmissa |
elatiivi | turmasta | turmista |
illatiivi | turmaan | turmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | turmalla | turmilla |
ablatiivi | turmalta | turmilta |
allatiivi | turmalle | turmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | turmana | turmina |
translatiivi | turmaksi | turmiksi |
abessiivi | turmatta | turmitta |
instruktiivi | – | turmin |
komitatiivi | – | turmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | turma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaSana pohjautuu germaanisperäiseen oletettuun sanavartaloon turma-, johon perustuvat myös johdokset turmella ja turmio. Nykykielissä sanavartaloon pohjautuvat muun muassa islannin sanat tyrma, pakottaa ja huonontua sekä tyrming, surkeus ja tuho.[1] Yhdyssana tapaturma esiintyi suomen kirjakielessä jo Mikael Agricolan 1544 ilmestyneessä Rucouskiriassa ja turma itsenäisenä sanana 1745 julkaistussa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa Suomalaisen Sana-Lugun Coetus.[2]
Käännökset
muokkaa
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: turmella
Yhdyssanat
muokkaaautoturma, junaturma, lentoturma, liikenneturma, meriturma, tapaturma, turma-auto, turmakone, turmanloukku, turmapaikka, turmariipunta, työturma
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1362. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 263 ja 277. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.