turma
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
turma (10)
- onnettomuus, tapaturma
- Turmassa kuoli kolme ihmistä.
- (ylätyyliä) turmio, tuho
- Joudut tuota menoa vielä turman omaksi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪urmɑ/
- tavutus: tur‧ma
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turma | turmat |
| genetiivi | turman | turmien (turmain) |
| partitiivi | turmaa | turmia |
| akkusatiivi | turma; turman |
turmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turmassa | turmissa |
| elatiivi | turmasta | turmista |
| illatiivi | turmaan | turmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turmalla | turmilla |
| ablatiivi | turmalta | turmilta |
| allatiivi | turmalle | turmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turmana | turmina |
| translatiivi | turmaksi | turmiksi |
| abessiivi | turmatta | turmitta |
| instruktiivi | – | turmin |
| komitatiivi | – | turmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | turma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Sana pohjautuu germaanisperäiseen oletettuun sanavartaloon turma-, johon perustuvat myös johdokset turmella ja turmio. Nykykielissä sanavartaloon pohjautuvat muun muassa islannin sanat tyrma, pakottaa ja huonontua sekä tyrming, surkeus ja tuho.[1] Yhdyssana tapaturma esiintyi suomen kirjakielessä jo Mikael Agricolan 1544 ilmestyneessä Rucouskiriassa ja turma itsenäisenä sanana 1745 julkaistussa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa Suomalaisen Sana-Lugun Coetus.[2]
Käännökset muokkaa
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
autoturma, junaturma, lentoturma, liikenneturma, meriturma, tapaturma, turma-auto, turmakone, turmanloukku, turmapaikka, turmariipunta, työturma
Aiheesta muualla muokkaa
- turma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1362. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 263 ja 277. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.