Substantiivi

muokkaa

tapaturma (10)

  1. ihmistä koskeva (vahingossa sattunut) onnettomuus
    työtapaturma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tapaturma tapaturmat
genetiivi tapaturman tapaturmien
(tapaturmain)
partitiivi tapaturmaa tapaturmia
akkusatiivi tapaturma;
tapaturman
tapaturmat
sisäpaikallissijat
inessiivi tapaturmassa tapaturmissa
elatiivi tapaturmasta tapaturmista
illatiivi tapaturmaan tapaturmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tapaturmalla tapaturmilla
ablatiivi tapaturmalta tapaturmilta
allatiivi tapaturmalle tapaturmille
muut sijamuodot
essiivi tapaturmana tapaturmina
translatiivi tapaturmaksi tapaturmiksi
abessiivi tapaturmatta tapaturmitta
instruktiivi tapaturmin
komitatiivi tapaturmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tapaturma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista tapa ja turma

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

tapaturma-alttius, tapaturma-asema, tapaturmavakuutus, työtapaturma

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tapaturma Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 641, 941, 3206 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa