onnettomuus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

onnettomuus (40)[1]

  1. yksilöön, yritykseen, yhteiskuntaan tai luontoon kohdistuva ennalta-arvaamaton, usein seuraamuksiltaan vakava, vahinkoa aiheuttava tapahtuma
  2. mielentila, jossa joku tuntee olevansa onneton

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈonnet̪ˌt̪omuːs/
  • tavutus: on‧net‧to‧muus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onnettomuus onnettomuudet
genetiivi onnettomuuden onnettomuuksien
partitiivi onnettomuutta onnettomuuksia
akkusatiivi onnettomuus;
onnettomuuden
onnettomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi onnettomuudessa onnettomuuksissa
elatiivi onnettomuudesta onnettomuuksista
illatiivi onnettomuuteen onnettomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi onnettomuudella onnettomuuksilla
ablatiivi onnettomuudelta onnettomuuksilta
allatiivi onnettomuudelle onnettomuuksille
muut sijamuodot
essiivi onnettomuutena onnettomuuksina
translatiivi onnettomuudeksi onnettomuuksiksi
abessiivi onnettomuudetta onnettomuuksitta
instruktiivi onnettomuuksin
komitatiivi onnettomuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

onneton + -uus

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

  Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikisanakirjaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
YhdyssanatMuokkaa

auto-onnettomuus, hukkumisonnettomuus, junaonnettomuus, liikenneonnettomuus, onnettomuusalttius, onnettomuusalue, onnettomuusauto, onnettomuushetki, onnettomuuspaikka, onnettomuustapaus, ydinonnettomuus

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40