Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haveri (6)

  1. (merenkulku) vesiliikenteessä tapahtunut onnettomuus
    Maalla on helppo olla viisas, kun merellä on tapahtunut haveri.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑʋeri/, [ˈhɑ̝ʋe̞ri]
  • tavutus: ha‧ve‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haveri haverit
genetiivi haverin haverien
havereiden
havereitten
partitiivi haveria havereita
havereja
akkusatiivi haveri;
haverin
haverit
sisäpaikallissijat
inessiivi haverissa havereissa
elatiivi haverista havereista
illatiivi haveriin havereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haverilla havereilla
ablatiivi haverilta havereilta
allatiivi haverille havereille
muut sijamuodot
essiivi haverina havereina
translatiivi haveriksi havereiksi
abessiivi haveritta havereitta
instruktiivi haverein
komitatiivi havereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haveri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • Sanan alkuperä on epäselvä. Eräiden lähteiden mukaan se juontuisi arabian sanasta àwārīya, verbistä عور, àwār, merkityksessä ”laidan yli vaaran uhatessa heitetyistä tavaroista koituneen vahingon jako”, ranskaan n. vuonna 1200 genovan, katalaanin tai provensiaalin kautta. (CNRTL) Toisaalta esimerkiksi Oxford English Dictionaryn mukaan tämä teoria on kumottu ja arabian sana olisikin laina eurooppalaisista kielistä. Eräs mahdollinen alkuperä on italian avere, vanhan ranskan aveir, merkityksessä ”omaisuus” ja siten ”omaisuudesta tai kauppatavarasta peritty vero”, mikä on sanan varhaisin tunnettu käyttö merenkulussa.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • haveri Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haveri n. (3) (yks. määr. haveriet[luo], mon. epämäär. haverier [luo], mon. määr. haverierna [luo])

  1. haveri