SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tulva (10)

  1. vallitseva tila, jossa nestepinta on kohonnut ja ylittänyt sille asetetun normaalitason arvon

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ulʋɑ/, [ˈt̪ʷulʋɑ̝]
  • tavutus: tul‧va

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tulva tulvat
genetiivi tulvan tulvien
(tulvain)
partitiivi tulvaa tulvia
akkusatiivi tulva;
tulvan
tulvat
sisäpaikallissijat
inessiivi tulvassa tulvissa
elatiivi tulvasta tulvista
illatiivi tulvaan tulviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tulvalla tulvilla
ablatiivi tulvalta tulvilta
allatiivi tulvalle tulville
muut sijamuodot
essiivi tulvana tulvina
translatiivi tulvaksi tulviksi
abessiivi tulvatta tulvitta
instruktiivi tulvin
komitatiivi tulvine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kevättulva, kyyneltulva, puhetulva, sanatulva, syytöstulva, tulva-aalto, tulva-alue, tulvajärvi, tulvakausi, tulvakerrostuma, tulvakorkeus, tulvamaa, tulvaniitty, tulvaraja, tulvavesi, vierastulva, ärsyketulva

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tulva Kielitoimiston sanakirjassa
  • tulva Tieteen termipankissa