tulva
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaatulva (10)
- vallitseva tila, jossa nestepinta on kohonnut ja ylittänyt sille asetetun normaalitason arvon
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ulʋɑ/, [ˈt̪ʷulʋɑ̝]
- tavutus: tul‧va
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulva | tulvat |
| genetiivi | tulvan | tulvien (tulvain) |
| partitiivi | tulvaa | tulvia |
| akkusatiivi | tulva; tulvan |
tulvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulvassa | tulvissa |
| elatiivi | tulvasta | tulvista |
| illatiivi | tulvaan | tulviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulvalla | tulvilla |
| ablatiivi | tulvalta | tulvilta |
| allatiivi | tulvalle | tulville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulvana | tulvina |
| translatiivi | tulvaksi | tulviksi |
| abessiivi | tulvatta | tulvitta |
| instruktiivi | – | tulvin |
| komitatiivi | – | tulvine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tulva- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. kohonneen pinnan tila
|