tulvia

Suomi

Substantiivi

tulvia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta tulva

Verbi

tulvia (61) (taivutus[luo])

1. vesistöstä, vedenpinnasta: olla paljon tavallista korkeammalla
2. virrata suurina määrinä

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ulʋiɑˣ/
• tavutus: tul‧vi‧a

Etymologia

• johdos sanasta tulva

Etymologia

johdos substantiivista tulva (vartalo tulv|a- + johdin -i- + infinitiivin tunnus -a)

Käännökset

1. tulvia

englanti: pour

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tulviminen

Aiheesta muualla

• tulvia Kielitoimiston sanakirjassa