SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vanki (5-G)

  1. rikoksen vuoksi vapausrangaistusta vankilassa suorittava henkilö
  2. vihollisen kiinni ottama henkilö, sotavanki
  3. panttivanki

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑŋki/, [ˈʋɑŋki]
  • tavutus: van‧ki

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanki vangit
genetiivi vangin vankien
partitiivi vankia vankeja
akkusatiivi vanki;
vangin
vangit
sisäpaikallissijat
inessiivi vangissa vangeissa
elatiivi vangista vangeista
illatiivi vankiin vankeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vangilla vangeilla
ablatiivi vangilta vangeilta
allatiivi vangille vangeille
muut sijamuodot
essiivi vankina vankeina
translatiivi vangiksi vangeiksi
abessiivi vangitta vangeitta
instruktiivi vangein
komitatiivi vankeine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

elinkautisvanki, haamuvanki, kaleerivanki, kuritushuonevanki, luottovanki, mielipidevanki, miesvanki, pakkotyövanki, panttivanki, rangaistusvanki, sakkovanki, tutkintavanki, vanginpuku, vankeinhoito, vankikarkuri, vankikoppi, vankileiri, vankilento, vankimielisairaala, vankiselli, vankityrmä, vankityö

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vanki Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).