Wikipedia
Katso artikkeli Rikollinen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Rikollinen

Adjektiivi

muokkaa

rikollinen (38) (komparatiivi rikollisempi, superlatiivi rikollisin) (taivutus[luo])

  1. lainvastainen, laiton
  2. lakia noudattamaton
  3. yleisiä moraalikäsityksiä rikkova (hallinnosta, politiikasta, menettelytavoista)
    kapinallismaakunnan rikollinen hallinto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrikolˌlinen/
  • tavutus: ri‧kol‧li‧nen

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta rikkoa[1] (heikko vartalo riko- + -llinen)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

laiton, lainvastainen

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

rikollinen (38)

  1. henkilö, joka ei noudata lakia, lainrikkoja, rikokseen syyllistynyt
    Rikollisten paikka on vankilassa.
    Rikollinen pidätettiin ja tuomittiin.
    Tämä mafiapomo on yksi maailman etsityimmistä rikollisista.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikollinen rikolliset
genetiivi rikollisen rikollisten
rikollisien
partitiivi rikollista rikollisia
akkusatiivi rikollinen;
rikollisen
rikolliset
sisäpaikallissijat
inessiivi rikollisessa rikollisissa
elatiivi rikollisesta rikollisista
illatiivi rikolliseen rikollisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikollisella rikollisilla
ablatiivi rikolliselta rikollisilta
allatiivi rikolliselle rikollisille
muut sijamuodot
essiivi rikollisena
(rikollisna)
rikollisina
translatiivi rikolliseksi rikollisiksi
abessiivi rikollisetta rikollisitta
instruktiivi rikollisin
komitatiivi rikollisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rikollise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rikollis-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

kriminaali, rikoksentekijä, rikostausta, nuorisorikollinen, taparikollinen, puolirikollinen

Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rikollinen Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 423, 1062, 2471 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.