Wikipedia
Katso artikkeli Rikollinen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Rikollinen

Adjektiivi muokkaa

rikollinen (38) (komparatiivi rikollisempi, superlatiivi rikollisin) (taivutus[luo])

  1. lainvastainen, laiton
  2. lakia noudattamaton
  3. yleisiä moraalikäsityksiä rikkova (hallinnosta, politiikasta, menettelytavoista)
    kapinallismaakunnan rikollinen hallinto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrikolˌlinen/
  • tavutus: ri‧kol‧li‧nen

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

laiton, lainvastainen

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

rikollisvaltio

Substantiivi muokkaa

rikollinen (38)

  1. henkilö, joka ei noudata lakia, lainrikkoja, rikokseen syyllistynyt

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikollinen rikolliset
genetiivi rikollisen rikollisten
rikollisien
partitiivi rikollista rikollisia
akkusatiivi rikollinen;
rikollisen
rikolliset
sisäpaikallissijat
inessiivi rikollisessa rikollisissa
elatiivi rikollisesta rikollisista
illatiivi rikolliseen rikollisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikollisella rikollisilla
ablatiivi rikolliselta rikollisilta
allatiivi rikolliselle rikollisille
muut sijamuodot
essiivi rikollisena
(rikollisna)
rikollisina
translatiivi rikolliseksi rikollisiksi
abessiivi rikollisetta rikollisitta
instruktiivi rikollisin
komitatiivi rikollisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rikollise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rikollis-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta rikkoa[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

kriminaali, rikoksentekijä, rikostausta, nuorisorikollinen, taparikollinen, puolirikollinen

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • Artikkelit 423, 1062, 2471 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.