rikollinen

Wikipedia
Katso artikkeli Rikollinen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

rikollinen (38) (komparatiivi rikollisempi, superlatiivi rikollisin) (taivutus[luo])

  1. lainvastainen
  2. lakia noudattamaton
  3. yleisiä moraalikäsityksiä rikkova (hallinnosta, politiikasta, menettelytavoista)
    kapinallismaakunnan rikollinen hallinto

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrikolˌlinen/
  • tavutus: ri‧kol‧li‧nen

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

rikollinen (38)

  1. henkilö, joka ei noudata lakia, lainrikkoja, rikokseen syyllistynyt

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikollinen rikolliset
genetiivi rikollisen rikollisten
rikollisien
partitiivi rikollista rikollisia
akkusatiivi rikollinen;
rikollisen
rikolliset
sisäpaikallissijat
inessiivi rikollisessa rikollisissa
elatiivi rikollisesta rikollisista
illatiivi rikolliseen rikollisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikollisella rikollisilla
ablatiivi rikolliselta rikollisilta
allatiivi rikolliselle rikollisille
muut sijamuodot
essiivi rikollisena
(rikollisna)
rikollisina
translatiivi rikolliseksi rikollisiksi
abessiivi rikollisetta rikollisitta
instruktiivi rikollisin
komitatiivi rikollisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rikollise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rikollis-

EtymologiaMuokkaa

johdos sanasta rikkoa[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.