borg

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	borg	borgin		borgir	borgirnar
akkusatiivi	borg	borgina		borgir	borgirnar
datiivi	borg	borginni		borgum	borgunum
genetiivi	borgar	borgarinnar		borga	borganna

borg f.

1. kaupunki
2. linna

Ruotsi

Substantiivi

borg yl. (2) (yks. määr. borgen[luo], mon. epämäär. borgar [luo], mon. määr. borgarna [luo])

1. linna, linnoitus

Liittyvät sanat

• slott, fästning

Saksa

Verbi

borg

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä borgen