tyyppi

Suomi

Substantiivi

tyyppi (5-B) (monikko tyypit)

1. laji, luokka; sellainen kokonaisuus, johon kuuluvilla on tiettyjä tai määrättyjä yhteisiä ominaisuuksia

   Näiden eliöiden tyyppiä ei ole toistaiseksi onnistuttu perusteellisesti selvittämään.

2. (arkikieltä) henkilö

   Joku tyyppi kävi kysymässä sua.

   Sanna on kiva tyyppi.

3. (biologia) tyyppiyksilö
4. (kirjapaino) kirjake; kirjakemuoto
5. (ohjelmointi) muuttujan tai vakion ominaisuus, joka kertoo mitä sen sisältämä tieto esittää, tietotyyppi

   Int-tyypin muuttuja voi sisältää kokonaisluvun väliltä -32768–32767.

6. (yhdyssanojen alkuosana) sellainen, joka on standardin mukainen; perikuva jollekin

   tyyppitalo

Ääntäminen

• IPA: [ˈt̪ʷyːpːi]

Käännökset

1. laji, luokka

englanti: type, kind ranska: type m. romania: tip m. ruotsi: typ

turkki: tip unkari: zsáner viro: tüüp

1. tietynlainen henkilö

esperanto: ulo romania: tip m. ruotsi: typ

turkki: tip unkari: zsáner viro: tüüp

2. henkilö (arkikieltä)

englanti: fellow, guy japani: やつ (yatsu) ranska: type m.

romania: tip m. viro: tüüp

4. kirjapaino

englanti: type

viro: tüüp

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: tyypittää
• adjektiivit: tyypillinen, tyyppinen

Yhdyssanat

arkkityyppi, biotyyppi, henkilötyyppi, ihmistyyppi, jäkälätyyppi, jännittäjätyyppi, kanervatyyppi, kirjaintyyppi, laivatyyppi, linotyyppi, luonnetyyppi, madonnatyyppi, metsätyyppi, mustikkatyyppi, persoonallisuustyyppi, perustyyppi, puolukkatyyppi, päätyyppi, rakennetyyppi, stereotyyppi, suotyyppi, suoyhdistymätyyppi, taivutustyyppi, talotyyppi, tyyppiarvo, tyyppiesimerkki, tyyppihyväksyntä, tyyppijärjestelmä, tyyppikatsastus, tyyppioppi, tyyppitalo, vakiotyyppi, vartalotyyppi, venetyyppi

Idiomit

• ottaa tyypit

Aiheesta muualla

• tyyppi Kielitoimiston sanakirjassa