Substantiivi

muokkaa

särkijä (12)

  1. henkilö, joka särkee jotakin (myös kuvaannollisesti)
    lasikattojen särkijä ja Suomen ensimmäinen naisministeri (karjalainen.fi)
    Äänivallin särkijä Felix Baumgartner (natgeo.fi)
  2. laite tai esine, joka rikkoo tai murskaa jotain
    Äänekosken katon särkijä ei näytä avaruusromulta. (avaruus.fi)
  3. (musiikki) efektilaite, joka särkee ääntä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsærkijæ/
  • tavutus: sär‧ki‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi särkijä särkijät
genetiivi särkijän särkijöiden
särkijöitten
(särkijäin)
partitiivi särkijää särkijöitä
akkusatiivi särkijä;
särkijän
särkijät
sisäpaikallissijat
inessiivi särkijässä särkijöissä
elatiivi särkijästä särkijöistä
illatiivi särkijään särkijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi särkijällä särkijöillä
ablatiivi särkijältä särkijöiltä
allatiivi särkijälle särkijöille
muut sijamuodot
essiivi särkijänä särkijöinä
translatiivi särkijäksi särkijöiksi
abessiivi särkijättä särkijöittä
instruktiivi särkijöin
komitatiivi särkijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo särkijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa