Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

särkijä (12)

  1. henkilö, joka särkee jotakin (myös kuvaannollisesti)
    lasikattojen särkijä ja Suomen ensimmäinen naisministeri (karjalainen.fi)
    Äänivallin särkijä Felix Baumgartner (natgeo.fi)
  2. laite tai esine, joka rikkoo tai murskaa jotain
    Äänekosken katon särkijä ei näytä avaruusromulta. (avaruus.fi)
  3. (musiikki) efektilaite, joka särkee ääntä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsærkijæ/
  • tavutus: sär‧ki‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi särkijä särkijät
genetiivi särkijän särkijöiden
särkijöitten
(särkijäin)
partitiivi särkijää särkijöitä
akkusatiivi särkijä;
särkijän
särkijät
sisäpaikallissijat
inessiivi särkijässä särkijöissä
elatiivi särkijästä särkijöistä
illatiivi särkijään särkijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi särkijällä särkijöillä
ablatiivi särkijältä särkijöiltä
allatiivi särkijälle särkijöille
muut sijamuodot
essiivi särkijänä särkijöinä
translatiivi särkijäksi särkijöiksi
abessiivi särkijättä särkijöittä
instruktiivi särkijöin
komitatiivi särkijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo särkijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa