Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

särkevä (10) (komparatiivi särkevämpi, superlatiivi särkevin) (taivutus [luo])

  1. sellainen, jossa on särkyä
    Särkevä hammas kiusasi koko yön enkä saanut nukutuksi.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Verbi muokkaa

särkevä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä särkeä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi särkevä särkevät
genetiivi särkevän särkevien
(särkeväin)
partitiivi särkevää särkeviä
akkusatiivi särkevä; särkevän särkevät
sisäpaikallissijat
inessiivi särkevässä särkevissä
elatiivi särkevästä särkevistä
illatiivi särkevään särkeviin
ulkopaikallissijat
adessiivi särkevällä särkevillä
ablatiivi särkevältä särkeviltä
allatiivi särkevälle särkeville
muut sijamuodot
essiivi särkevänä särkevinä
translatiivi särkeväksi särkeviksi
abessiivi särkevättä särkevittä
instruktiivi särkevin
komitatiivi särkevine