Kaato [1]
Kaato [2]
Kaato [3]

Substantiivi

muokkaa

kaato (1-F)

  1. kaataminen
    Mesikämmenen kaatoon monet olivat valmiit, mutta vain harvoista oli tositoimiin.
    Heinäaikaan kaadossa viikatteet heiluivat ja niittäjät hikoilivat.
    Puun kaato epäonnistui pahasti: koivu rysähti talon päälle.
  2. kaatamisen tulos
    Hirviporukalla on kaatoja lähes täysi määrä, lupa on vielä kahdelle vasalle.
    Myrskyn jäljiltä metsässä kaatoja piisasi, monet konkelolla.
    pihapuun kaato
  3. keilailussa suoritus, jossa kilpailija onnistuu heittovuorollaan heti ensimmäisellä kahdesta yrityksestään kaatamaan kaikki keilat patterista
    Tiukka kilpailu, kaato olisi tuonut voiton, mutta ränniin lipsahti — aloittelevan keilaajan arkipäivää.
  4. rakenteen kaltevuus, kallistus
    Kosteiden tilojen lattioihin tarvitaan riittävä kaato veden saamiseksi lattiakaivoon.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑːt̪o/
  • tavutus: kaa‧to

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaato Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaato Suomen murteiden sanakirjassa
  • kaato Suomen etymologisessa sanakirjassa