kaadella

Suomi

Verbi

kaadella (67-F) (taivutus[luo])

1. (frekventatiivinen) kaataa

   Kaatelin mehua laseihin.

   Myrsky kaateli puita latu-urille ja valaisinjohdoille.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑːdelːɑˣ/
• tavutus: kaa‧del‧la

Etymologia

johdos verbistä kaataa (heikko vartalo kaad|a- + johdin -el:ele- + verbintunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kaateleminen

Aiheesta muualla

• kaadella Kielitoimiston sanakirjassa