jahti

Suomi

Tyypillinen jahti 1800-luvulta

Substantiivi

jahti (5-F) (monikko jahdit)

1. (merenkulku) alkuaan yksimastoinen pienehkö peräkajuuttainen purjealus, jossa on erityinen masto- ja purjerakenne; nykyisin yleisesti huvipursi tai kilpa-alus, myös moottoroitu
2. (metsästys) tapahtuma, johon usein osallistuu monta henkilöä yhdessä, metsästysretki

   Englannissa ketunajo on ollut vuosisatojen perinne, mutta nyt laki kieltää jahdit.

   Hirvijahdit tuottavat vuosittain tonneittain lihaa, samalla kun parannetaan maantieliikenteen turvallisuutta.

3. (kuvaannollisesti) tarkoitushakuinen etsintä

   vihapuhejahti

Ääntäminen

• IPA: /ˈjɑht̪i/
• tavutus: jah‧ti

Etymologia

[1]: hollannin kielestä, jacht

[2]: keskialasaksan jacht

Käännökset

1. alus

azeri: yaxta englanti: yacht espanja: yate kroaatti: jahta f. portugali: iate m. ranska: yacht m.

ruotsi: jakt saksa: Yacht f., Jacht f. thai: เรือยอชต์ turkki: yat venäjä: яхта viro: jaht

2. metsästys

Ks. metsästys

Liittyvät sanat

• jahdata

Yhdyssanat

ajojahti, hirvijahti, jahtimakkara, jahtivouti, jänisjahti, karhujahti, kettujahti, sorsajahti, susijahti

Aiheesta muualla

• jahti Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

Substantiivi

jahti

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta jahta
2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta jahta
3. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta jahta