Katso myös: Purje

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

purje (48) (monikko purjeet)

  1. (merenkulku) purjealuksen mastoon kiinnitetty kangas, johon tuulen voima kohdistuu ja kuljettaa alusta
    Alkeellisessa purjehduksessa käytettiin hyväksi vain tuulen purjeeseen kohdistamaa patopainetta myötäiseen purjehdittaessa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpurjeˣ/, [ˈpurje̞ˣ]
  • tavutus: pur‧je

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi purje purjeet
genetiivi purjeen purjeiden
purjeitten
partitiivi purjetta purjeita
akkusatiivi purje;
purjeen
purjeet
sisäpaikallissijat
inessiivi purjeessa purjeissa
elatiivi purjeesta purjeista
illatiivi purjeeseen purjeisiin
purjeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi purjeella purjeilla
ablatiivi purjeelta purjeilta
allatiivi purjeelle purjeille
muut sijamuodot
essiivi purjeena purjeina
translatiivi purjeeksi purjeiksi
abessiivi purjeetta purjeitta
instruktiivi purjein
komitatiivi purjeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo purjee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
purjet-

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

etupurje, haarukkapurje, haruspurje, huippupurje, isopurje, kahvelipurje, keulapurje, kitapurje, lakipurje, pallopurje, palopurje, pelastuspurje, pirkkelipurje, prammipurje, puomipurje, purjeala, purjealus, purjekala, purjekangas, purjekerta, purjekone, purjelaiva, purjepinta, purjepinta-ala, purjepussi, purjetuuli, purjevene, raakapurje, sestapurje, spriipurje, taakipurje, varpapurje

IdiomitMuokkaa

  • Ottaa tuulta purjeisiin

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • purje Kielitoimiston sanakirjassa
  • purje Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.