tuuli
 |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
tuuli (26)
- (ilmatiede) ilmamassojen paine-eroista johtuva ulkoilman voimakas liike, maanpinnan suuntainen ilmavirtaus
- Myrskyn aikana tuuli yltyi rajuksi ja se kaatoi puita.
- (arkikieltä) olla jollakin tuulella, olla jklla jonkinlainen mieliala
- Olen joskus hyvällä ja joskus huonolla tuulella. 'Joskus minulla on hyvä ja joskus huono mieliala.'
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈt̪uːli/
- tavutus: tuu‧li
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuuli | tuulet |
| genetiivi | tuulen | tuulten tuulien |
| partitiivi | tuulta | tuulia |
| akkusatiivi | tuuli; tuulen |
tuulet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuulessa | tuulissa |
| elatiivi | tuulesta | tuulista |
| illatiivi | tuuleen | tuuliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuulella | tuulilla |
| ablatiivi | tuulelta | tuulilta |
| allatiivi | tuulelle | tuulille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuulena | tuulina |
| translatiivi | tuuleksi | tuuliksi |
| abessiivi | tuuletta | tuulitta |
| instruktiivi | – | tuulin |
| komitatiivi | – | tuuline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuule- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuul- | |
EtymologiaMuokkaa
Sanalla on vastineita etäsukukielissä, tšeremissin tul ’myrsky(tuuli)’, votjakin tel ’myrsky(tuuli); sää’. < mahdolisesti uralilaisen kantakielen *tuxli, vrt. sulka. Uralilaiselle alkumuodolle on esitetty indoeurooppalaista lainalähdettä, *dhuH-li > sanan tuulas balttilainen lainaoriginaali.[1]
KäännöksetMuokkaa
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: hyväntuulinen, tuuleton, tuulinen
- substantiivit: tuulahdus, tuulisuus
- verbit: tuulettaa, tuulla, tuultaa, tuultua
YhdyssanatMuokkaa
aamutuuli, aurinkotuuli, avotuuli, etelätuuli, hankatuuli, iltatuuli, itätuuli, juhlatuuli, juttutuuli, kaakkoistuuli, keskituuli, koillistuuli, laitatuuli, loistotuuli, lounaistuuli, lounatuuli, luoteistuuli, länsituuli, maatuuli, menotuuli, merituuli, monsuunituuli, myrskytuuli, myötätuuli, pasaatituuli, pohjatuuli, pohjoistuuli, puhetuuli, purjetuuli, pyörretuuli, samumtuuli, sivutuuli, suvituuli, tuiskutuuli, tuulenarka, tuulenhaistelija, tuulenhenki, tuulenhenkäys, tuulenkaato, tuulenkala, tuulenkare, tuulenpaine, tuulenpesä, tuulenpitävä, tuulenpuoli, tuulenpuuska, tuulenpyörre, tuulensilmä, tuulensulku, tuulensuoja, tuulensuosija, tuulensuunta, tuulentupa, tuulenviima, tuulenvire, tuulenviri, tuuliajo, tuuliasteikko, tuulienergia, tuuligeneraattori, tuulihaka, tuulihattu, tuulihaukka, tuulikaappi, tuulikangas, tuulikannel, tuulikantele, tuulikartta, tuulikorjaus, tuulilasi, tuulilauta, tuulimittari, tuulimoottori, tuulimuna, tuulimylly, tuulipoikkeama, tuulipuisto, tuulipuku, tuulipusero, tuulipussi, tuulipölytys, tuuliruusu, tuulisiiri, tuulisukka, tuulisähkö, tuulitakki, tuulitunneli, tuuliverkko, tuuliviiri, tuulivoima, tuulivoimala, tuulivoimapuisto, tuulivyöhyke, tuuliväänne, tuulivääntö, vastatuuli, ylätuuli, yötuuli
IdiomitMuokkaa
- huipulla tulee (kuvaannollinen) Kuvastaa johtavan aseman epävakautta.
- ottaa tuulta alleen (jostakin hankkeesta tms.) saada kannatusta
- tuulesta temmattu keksitty, vailla perusteita tai todisteita oleva
Aiheesta muuallaMuokkaa
VerbiMuokkaa
tuuli
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoona verbistä tuulla
ViitteetMuokkaa
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.