tuuli
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaatuuli (26)
- (ilmatiede) ilmamassojen paine-eroista johtuva ulkoilman voimakas liike, maanpinnan suuntainen ilmavirtaus
- Myrskyn aikana tuuli yltyi rajuksi ja se kaatoi puita.
- (arkikieltä) olla jollakin tuulella, olla jklla jonkinlainen mieliala
- Olen joskus hyvällä ja joskus huonolla tuulella. 'Joskus minulla on hyvä ja joskus huono mieliala.'
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uːli/
- tavutus: tuu‧li
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuuli | tuulet |
| genetiivi | tuulen | tuulten tuulien |
| partitiivi | tuulta | tuulia |
| akkusatiivi | tuuli; tuulen |
tuulet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuulessa | tuulissa |
| elatiivi | tuulesta | tuulista |
| illatiivi | tuuleen | tuuliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuulella | tuulilla |
| ablatiivi | tuulelta | tuulilta |
| allatiivi | tuulelle | tuulille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuulena | tuulina |
| translatiivi | tuuleksi | tuuliksi |
| abessiivi | tuuletta | tuulitta |
| instruktiivi | – | tuulin |
| komitatiivi | – | tuuline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuule- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuul- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaaamutuuli, aurinkotuuli, avotuuli, etelätuuli, hankatuuli, iltatuuli, itätuuli, juhlatuuli, juttutuuli, kaakkoistuuli, keskituuli, koillistuuli, laitatuuli, loistotuuli, lounaistuuli, lounatuuli, luoteistuuli, länsituuli, maatuuli, menotuuli, merituuli, monsuunituuli, myrskytuuli, myötätuuli, pasaatituuli, pohjatuuli, pohjoistuuli, puhetuuli, purjetuuli, pyörretuuli, samumtuuli, sivutuuli, suvituuli, tuiskutuuli, tuulenarka, tuulenhaistelija, tuulenhenki, tuulenhenkäys, tuulenkaato, tuulenkala, tuulenkare, tuulenpaine, tuulenpesä, tuulenpitävä, tuulenpuoli, tuulenpuuska, tuulenpyörre, tuulensilmä, tuulensulku, tuulensuoja, tuulensuojalevy, tuulensuosija, tuulensuunta, tuulentupa, tuulenviima, tuulenvire, tuulenviri, tuuliajo, tuuliasteikko, tuulienergia, tuuligeneraattori, tuulihaka, tuulihattu, tuulihaukka, tuulikaappi, tuulikangas, tuulikannel, tuulikantele, tuulikartta, tuulikello, tuulikorjaus, tuulilasi, tuulilauta, tuulimittari, tuulimoottori, tuulimuna, tuulimylly, tuulipoikkeama, tuulipuisto, tuulipuku, tuulipusero, tuulipussi, tuulipölytys, tuuliruusu, tuulisiiri, tuulisukka, tuulisähkö, tuulitakki, tuulitunneli, tuuliverkko, tuuliviiri, tuulivoima, tuulivoimala, tuulivoimapuisto, tuulivyöhyke, tuuliväänne, tuulivääntö, vastatuuli, ylätuuli, yötuuli
Idiomit
muokkaa- huipulla tuulee (kuvaannollinen) Kuvastaa johtavan aseman epävakautta.
- huutaa tuuleen/kuin tuuleen huutaisi
- ottaa tuulta alleen (jostakin hankkeesta tms.) saada kannatusta
- tuulesta temmattu keksitty, vailla perusteita tai todisteita oleva
Aiheesta muualla
muokkaaVerbi
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.