Katso myös: Tuuli
Wikipedia
Katso artikkeli Tuuli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Tuuli

Substantiivi

muokkaa

tuuli (26)

  1. (ilmatiede) ilmamassojen paine-eroista johtuva ulkoilman voimakas liike, maanpinnan suuntainen ilmavirtaus
    Myrskyn aikana tuuli yltyi rajuksi ja se kaatoi puita.
  2. (arkikieltä) olla jollakin tuulella, olla jklla jonkinlainen mieliala
    Olen joskus hyvällä ja joskus huonolla tuulella. 'Joskus minulla on hyvä ja joskus huono mieliala.'

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪uːli/
  • tavutus: tuu‧li

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Sanalla on vastineita etäsukukielissä, tšeremissin tul ’myrsky(tuuli)’, votjakin tel ’myrsky(tuuli); sää’. < mahdolisesti uralilaisen kantakielen *tuxli, vrt. sulka. Uralilaiselle alkumuodolle on esitetty indoeurooppalaista lainalähdettä, *dhuH-li > sanan tuulas balttilainen lainaoriginaali.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • huipulla tuulee (kuvaannollinen) Kuvastaa johtavan aseman epävakautta.
  • huutaa tuuleen/kuin tuuleen huutaisi
  • ottaa tuulta alleen (jostakin hankkeesta tms.) saada kannatusta
  • tuulesta temmattu keksitty, vailla perusteita tai todisteita oleva

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tuuli Kielitoimiston sanakirjassa
  • tuuli Tieteen termipankissa
  • tuuli Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 237, 420, 3469, 3674 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

tuuli

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoona verbistä tuulla

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja RÖ. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.