tuuli
Katso myös: Tuuli |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tuuli (26)
- (ilmatiede) ilmamassojen paine-eroista johtuva ulkoilman voimakas liike, maanpinnan suuntainen ilmavirtaus
- Myrskyn aikana tuuli yltyi rajuksi ja se kaatoi puita.
- (arkikieltä) olla jollakin tuulella, olla jklla jonkinlainen mieliala
- Olen joskus hyvällä ja joskus huonolla tuulella. 'Joskus minulla on hyvä ja joskus huono mieliala.'
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪uːli/
- tavutus: tuu‧li
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuuli | tuulet |
genetiivi | tuulen | tuulten tuulien |
partitiivi | tuulta | tuulia |
akkusatiivi | tuuli; tuulen |
tuulet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuulessa | tuulissa |
elatiivi | tuulesta | tuulista |
illatiivi | tuuleen | tuuliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuulella | tuulilla |
ablatiivi | tuulelta | tuulilta |
allatiivi | tuulelle | tuulille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuulena | tuulina |
translatiivi | tuuleksi | tuuliksi |
abessiivi | tuuletta | tuulitta |
instruktiivi | – | tuulin |
komitatiivi | – | tuuline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuule- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tuul- |
Etymologia muokkaa
Sanalla on vastineita etäsukukielissä, tšeremissin tul ’myrsky(tuuli)’, votjakin tel ’myrsky(tuuli); sää’. < mahdolisesti uralilaisen kantakielen *tuxli, vrt. sulka. Uralilaiselle alkumuodolle on esitetty indoeurooppalaista lainalähdettä, *dhuH-li > sanan tuulas balttilainen lainaoriginaali.[1]
Käännökset muokkaa
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: hyväntuulinen, tuuleton, tuulinen
- substantiivit: tuulahdus, tuulisuus
- verbit: tuulettaa, tuulla, tuultaa, tuultua
Yhdyssanat muokkaa
aamutuuli, aurinkotuuli, avotuuli, etelätuuli, hankatuuli, iltatuuli, itätuuli, juhlatuuli, juttutuuli, kaakkoistuuli, keskituuli, koillistuuli, laitatuuli, loistotuuli, lounaistuuli, lounatuuli, luoteistuuli, länsituuli, maatuuli, menotuuli, merituuli, monsuunituuli, myrskytuuli, myötätuuli, pasaatituuli, pohjatuuli, pohjoistuuli, puhetuuli, purjetuuli, pyörretuuli, samumtuuli, sivutuuli, suvituuli, tuiskutuuli, tuulenarka, tuulenhaistelija, tuulenhenki, tuulenhenkäys, tuulenkaato, tuulenkala, tuulenkare, tuulenpaine, tuulenpesä, tuulenpitävä, tuulenpuoli, tuulenpuuska, tuulenpyörre, tuulensilmä, tuulensulku, tuulensuoja, tuulensuosija, tuulensuunta, tuulentupa, tuulenviima, tuulenvire, tuulenviri, tuuliajo, tuuliasteikko, tuulienergia, tuuligeneraattori, tuulihaka, tuulihattu, tuulihaukka, tuulikaappi, tuulikangas, tuulikannel, tuulikantele, tuulikartta, tuulikello, tuulikorjaus, tuulilasi, tuulilauta, tuulimittari, tuulimoottori, tuulimuna, tuulimylly, tuulipoikkeama, tuulipuisto, tuulipuku, tuulipusero, tuulipussi, tuulipölytys, tuuliruusu, tuulisiiri, tuulisukka, tuulisähkö, tuulitakki, tuulitunneli, tuuliverkko, tuuliviiri, tuulivoima, tuulivoimala, tuulivoimapuisto, tuulivyöhyke, tuuliväänne, tuulivääntö, vastatuuli, ylätuuli, yötuuli
Idiomit muokkaa
- huipulla tuulee (kuvaannollinen) Kuvastaa johtavan aseman epävakautta.
- ottaa tuulta alleen (jostakin hankkeesta tms.) saada kannatusta
- tuulesta temmattu keksitty, vailla perusteita tai todisteita oleva
Aiheesta muualla muokkaa
Verbi muokkaa
tuuli
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoona verbistä tuulla
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.