hyväntuulinen
Suomi
muokkaaAdjectiivi
muokkaahyväntuulinen (38)
- mielialaltaan iloinen, onnellinen, pirteä
- Hän oli hyvällä tuulella, niin hyväntuulisena en ollut nähnyt häntä koskaan.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hyväntuulinen | hyväntuuliset |
genetiivi | hyväntuulisen | hyväntuulisten hyväntuulisien |
partitiivi | hyväntuulista | hyväntuulisia |
akkusatiivi | hyväntuulinen; hyväntuulisen |
hyväntuuliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hyväntuulisessa | hyväntuulisissa |
elatiivi | hyväntuulisesta | hyväntuulisista |
illatiivi | hyväntuuliseen | hyväntuulisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hyväntuulisella | hyväntuulisilla |
ablatiivi | hyväntuuliselta | hyväntuulisilta |
allatiivi | hyväntuuliselle | hyväntuulisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hyväntuulisena (hyväntuulisna) |
hyväntuulisina |
translatiivi | hyväntuuliseksi | hyväntuulisiksi |
abessiivi | hyväntuulisetta | hyväntuulisitta |
instruktiivi | – | hyväntuulisin |
komitatiivi | – | hyväntuulisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hyväntuulise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hyväntuulis- |
Käännökset
muokkaa1. mielialaltaan iloinen, onnellinen, pirteä
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |