Suomi muokkaa

Adjectiivi muokkaa

hyväntuulinen (38)

  1. mielialaltaan iloinen, onnellinen, pirteä
    Hän oli hyvällä tuulella, niin hyväntuulisena en ollut nähnyt häntä koskaan.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hyväntuulinen hyväntuuliset
genetiivi hyväntuulisen hyväntuulisten
hyväntuulisien
partitiivi hyväntuulista hyväntuulisia
akkusatiivi hyväntuulinen;
hyväntuulisen
hyväntuuliset
sisäpaikallissijat
inessiivi hyväntuulisessa hyväntuulisissa
elatiivi hyväntuulisesta hyväntuulisista
illatiivi hyväntuuliseen hyväntuulisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hyväntuulisella hyväntuulisilla
ablatiivi hyväntuuliselta hyväntuulisilta
allatiivi hyväntuuliselle hyväntuulisille
muut sijamuodot
essiivi hyväntuulisena
(hyväntuulisna)
hyväntuulisina
translatiivi hyväntuuliseksi hyväntuulisiksi
abessiivi hyväntuulisetta hyväntuulisitta
instruktiivi hyväntuulisin
komitatiivi hyväntuulisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hyväntuulise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hyväntuulis-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa