onnellinen

Suomi

Adjektiivi

onnellinen (38) (komparatiivi onnellisempi, superlatiivi onnellisin) (taivutus[luo])

1. syvästi ja perinpohjaisesti tyytyväinen, onnea tunteva

   Olen niin onnellinen kun sain tutkinnon vihdoin suoritettua!

2. onnekas, jolla on ollut hyvä onni; joka on hyvän onnen tulosta

   Olen ollut onnellinen, kun en ole kokenut sellaista.

   onnellinen sattuma

3. onnen täyttämä, onnea ilmaiseva, josta on luvassa onnea

   onnellinen lapsuus

   Elokuvassa oli onnellinen loppu.

   onnellinen perhetapahtuma (= lapsen syntyminen)

4. suotuisa, antoisa

   Onnellista uuttavuotta!

5. (markkinoinnissa) vapaa, virikkeitä sisältävässä ympäristössä elävä

   onnellisten kanojen munia

Ääntäminen

• IPA: /ˈonːelˌlinen/
• tavutus: on‧nel‧li‧nen

Etymologia

• substantiivi onni (vartalo onne-) + johdin -llinen

Käännökset

1. syvästi ja perinpohjaisesti tyytyväinen

englanti: happy ranska: heureux m., heureuse f. romani (Suomen): baȟtakiiro, baȟtavitiko, baȟtalo ruotsi: lycklig

saksa: glücklich turkki: mutlu viro: õnnelik

2. onnekas

ranska: chanceux m., chanceuse f. romani (Suomen): baȟtalo

ruotsi: lycklig turkki: talihli, şanslı

Liittyvät sanat

• onni
• onnekas

Vastakohdat

• onneton
• epätoivoinen

Johdokset

• adverbit: onnellisesti
• substantiivit: onnellisuus
• verbit: onnellistaa

Aiheesta muualla

• onnellinen Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 46, 173 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa