Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Onni


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

onni (7)

  1. (psykologia) onnellisuus, ilon ja tyytyväisyyden tunne, autuus
    Paljon onnea!
  2. onnekkuus; sattumanvarainen menestys, kohtalon suopeus, menestys, hyvä tuuri, onnekas sattuma; tilanne, jossa asiat sujuvat omalta kannalta hyvin
    Mikä onni, että ehdin lentokoneeseen.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈonni/
  • tavutus: on‧ni

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onni onnet
genetiivi onnen onnien
partitiivi onnea onnia
akkusatiivi onni;
onnen
onnet
sisäpaikallissijat
inessiivi onnessa onnissa
elatiivi onnesta onnista
illatiivi onneen onniin
ulkopaikallissijat
adessiivi onnella onnilla
ablatiivi onnelta onnilta
allatiivi onnelle onnille
muut sijamuodot
essiivi onnena onnina
translatiivi onneksi onniksi
abessiivi onnetta onnitta
instruktiivi onnin
komitatiivi onnine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

huono-onninen, hyväonninen, kovaonninen, onnitella

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

arpaonni, avio-onni, epäonni, kalaonni, kodinonni, metsästysonni, naimaonni, onnenaika, onnenapila, onnenhetki, onnenkäpy, onnenluku, onnenmaa, onnenmyyrä, onnennumero, onnenpekka, onnenpeli, onnenpensas, onnenpoika, onnenpotkaus, onnenpotku, onnenpyörä, onnenpäivä, onnentoivottaja, onnentoivotus, onnentunne, perheonni, sotaonni, äidinonni

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • onni Kielitoimiston sanakirjassa