Katso myös: Auvo

Substantiivi

muokkaa

auvo (1)[1]

  1. (ylätyyliä) onni, autuus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑu̯ʋo/
  • tavutus: au‧vo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi auvo auvot
genetiivi auvon auvojen
partitiivi auvoa auvoja
akkusatiivi auvo;
auvon
auvot
sisäpaikallissijat
inessiivi auvossa auvoissa
elatiivi auvosta auvoista
illatiivi auvoon auvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi auvolla auvoilla
ablatiivi auvolta auvoilta
allatiivi auvolle auvoille
muut sijamuodot
essiivi auvona auvoina
translatiivi auvoksi auvoiksi
abessiivi auvotta auvoitta
instruktiivi auvoin
komitatiivi auvoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo auvo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • auvo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1