Katso myös: Auvo

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

auvo (1)[1]

  1. (ylätyyliä) onni, autuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑu̯ʋo/
  • tavutus: au‧vo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi auvo auvot
genetiivi auvon auvojen
partitiivi auvoa auvoja
akkusatiivi auvo;
auvon
auvot
sisäpaikallissijat
inessiivi auvossa auvoissa
elatiivi auvosta auvoista
illatiivi auvoon auvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi auvolla auvoilla
ablatiivi auvolta auvoilta
allatiivi auvolle auvoille
muut sijamuodot
essiivi auvona auvoina
translatiivi auvoksi auvoiksi
abessiivi auvotta auvoitta
instruktiivi auvoin
komitatiivi auvoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo auvo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • auvo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1