autuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaautuus (40)
- se, että on autuas
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑu̯t̪uːs/
- tavutus: au‧tuus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | autuus | autuudet |
| genetiivi | autuuden | autuuksien |
| partitiivi | autuutta | autuuksia |
| akkusatiivi | autuus; autuuden |
autuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | autuudessa | autuuksissa |
| elatiivi | autuudesta | autuuksista |
| illatiivi | autuuteen | autuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | autuudella | autuuksilla |
| ablatiivi | autuudelta | autuuksilta |
| allatiivi | autuudelle | autuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | autuutena | autuuksina |
| translatiivi | autuudeksi | autuuksiksi |
| abessiivi | autuudetta | autuuksitta |
| instruktiivi | – | autuuksin |
| komitatiivi | – | autuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | autuude- | |
| vahva vartalo | autuute- | |
| konsonantti- vartalo |
autuut- | |