onnekkuus

Suomi

Substantiivi

onnekkuus (40)

se, että on onnekas

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	onnekkuus	onnekkuudet
genetiivi	onnekkuuden	onnekkuuksien
partitiivi	onnekkuutta	onnekkuuksia
akkusatiivi	onnekkuus; onnekkuuden	onnekkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	onnekkuudessa	onnekkuuksissa
elatiivi	onnekkuudesta	onnekkuuksista
illatiivi	onnekkuuteen	onnekkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	onnekkuudella	onnekkuuksilla
ablatiivi	onnekkuudelta	onnekkuuksilta
allatiivi	onnekkuudelle	onnekkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	onnekkuutena	onnekkuuksina
translatiivi	onnekkuudeksi	onnekkuuksiksi
abessiivi	onnekkuudetta	onnekkuuksitta
instruktiivi	–	onnekkuuksin
komitatiivi	–	onnekkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	onnekkuude-
vahva vartalo	onnekkuute-
konsonantti- vartalo	onnekkuut-

Etymologia

sanan onnekas vartalosta onnekk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on onnekas

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

onnekkuus Kielitoimiston sanakirjassa