onnistua (52) (taivutus[luo])

  1. (tekijästä) suoriutua jostakin halutulla tavalla
  2. (tehtävästä) päättyä haluttuun lopputulokseen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈonːisˌt̪uɑˣ/
  • tavutus: on‧nis‧tu‧a

Etymologia

muokkaa

Sana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.