onnistua

SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

onnistua (52) (taivutus)

  1. (tekijästä) suoriutua jostakin halutulla tavalla
  2. (tehtävästä) päättyä haluttuun lopputulokseen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈonnisˌt̪uɑˣ/
  • tavutus: on‧nis‧tu‧a

EtymologiaMuokkaa

Sana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.[1]

KäännöksetMuokkaa

1. suoriutua halutulla tavalla
2. päättyä haluttuun lopputulokseen

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=onnistua&oldid=4174276”