onnistua

Suomi

Verbi

onnistua (52) (taivutus[luo])

1. (tekijästä) suoriutua jostakin halutulla tavalla
2. (tehtävästä) päättyä haluttuun lopputulokseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈonːisˌt̪uɑˣ/
• tavutus: on‧nis‧tu‧a

Etymologia

Sana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.

Käännökset

1. suoriutua halutulla tavalla

englanti: succeed hollanti: gelukken

ranska: réussir ruotsi: lyckas

2. päättyä haluttuun lopputulokseen

saksa: gelingen

viro: õnnestuma

Liittyvät sanat

• lykästää
• onnistua tekemään

Synonyymit

• (puhekieltä) onnata

Vastakohdat

• epäonnistua

Johdokset

• substantiivit: onnistuminen

Yhdyssanat

• epäonnistua

Aiheesta muualla

• onnistua Kielitoimiston sanakirjassa