Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

onnistua (52) (taivutus[luo])

  1. (tekijästä) suoriutua jostakin halutulla tavalla
  2. (tehtävästä) päättyä haluttuun lopputulokseen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈonːisˌt̪uɑˣ/
  • tavutus: on‧nis‧tu‧a

Etymologia muokkaa

Sana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.