Wikipedia
Katso artikkeli Menestys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

menestys (39)[1]

  1. onnistumisen ja menestymisen toteutuma
    Alexander Stubbin mielestä toisen menestys ei ole toiselta pois.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmenest̪ys/
  • tavutus: me‧nes‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi menestys menestykset
genetiivi menestyksen menestysten
menestyksien
partitiivi menestystä menestyksiä
akkusatiivi menestys;
menestyksen
menestykset
sisäpaikallissijat
inessiivi menestyksessä menestyksissä
elatiivi menestyksestä menestyksistä
illatiivi menestykseen menestyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi menestyksellä menestyksillä
ablatiivi menestykseltä menestyksiltä
allatiivi menestykselle menestyksille
muut sijamuodot
essiivi menestyksenä menestyksinä
translatiivi menestykseksi menestyksiksi
abessiivi menestyksettä menestyksittä
instruktiivi menestyksin
komitatiivi menestyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo menestykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
menestys-

Etymologia

muokkaa

verbi menestyä + johdin -s

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

arvostelumenestys, jymymenestys, jättiläismenestys, jättimenestys, koulumenestys, maailmanmenestys, menestysartikkeli, menestyselokuva, menestysiskelmä, menestysromaani, menestystarina, menestysteologi, menestysteologia, menestysteos, myyntimenestys, vaalimenestys, yleisömenestys

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39