tuuri
Katso myös: Tuuri |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatuuri (5)
- (arkikieltä) hyvä onni
- Matilla oli tuuria, kun hän voitti lotossa kymmenen tuhatta euroa.
- (puhekieltä) vuoro
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uːri/, [ˈt̪uːri]
- tavutus: tuu‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuuri | tuurit |
genetiivi | tuurin | tuurien (tuurein) |
partitiivi | tuuria | tuureja |
akkusatiivi | tuuri; tuurin |
tuurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuurissa | tuureissa |
elatiivi | tuurista | tuureista |
illatiivi | tuuriin | tuureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuurilla | tuureilla |
ablatiivi | tuurilta | tuureilta |
allatiivi | tuurille | tuureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuurina | tuureina |
translatiivi | tuuriksi | tuureiksi |
abessiivi | tuuritta | tuureitta |
instruktiivi | – | tuurein |
komitatiivi | – | tuureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaruotsin sanasta tur ’onni’[1] < ranska[2]
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tuuri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kirsti Aapala, Klaas Ruppel: Lomalle! Kielikello, 2017, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.