Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lykky (1-A)

  1. (puhekieltä) onni, tuuri
    Hyvässä lykyssä selviät pelkällä varoituksella.
    Olipa luojan lykky, ettei tullut törmäystä!
  2. (murteellinen, Pohjanmaa) ompelutyön silmukka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlykːy/, [ˈlʷyk̟ʷːy]
  • tavutus: lyk‧ky

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lykky lykyt
genetiivi lykyn lykkyjen
partitiivi lykkyä lykkyjä
akkusatiivi lykky;
lykyn
lykyt
sisäpaikallissijat
inessiivi lykyssä lykyissä
elatiivi lykystä lykyistä
illatiivi lykkyyn lykkyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lykyllä lykyillä
ablatiivi lykyltä lykyiltä
allatiivi lykylle lykyille
muut sijamuodot
essiivi lykkynä lykkyinä
translatiivi lykyksi lykyiksi
abessiivi lykyttä lykyittä
instruktiivi lykyin
komitatiivi lykkyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lyky-
vahva vartalo lykky-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • lykky Kielitoimiston sanakirjassa