Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

onnistaa (53) (taivutus[luo])

  1. (intransitiivinen) olla onnekas
    Minua onnisti.
    Heitä varmaankin onnistaa ensi kerralla.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈonːistɑː]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: on‧nis‧taa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Huomautukset muokkaa

  • Vaatii subjektin sijaksi partitiivin.

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

onnistaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä onnistaa