onnistaa (53) (taivutus[luo])

  1. (intransitiivinen) olla onnekas
    Minua onnisti.
    Heitä varmaankin onnistaa ensi kerralla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈonːistɑː]
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: on‧nis‧taa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Huomautukset

muokkaa
  • Vaatii subjektin sijaksi partitiivin.

Aiheesta muualla

muokkaa

onnistaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä onnistaa