onnistaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaonnistaminen (38)
- teonnimi verbistä onnistaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | onnistaminen | onnistamiset |
| genetiivi | onnistamisen | onnistamisten onnistamisien |
| partitiivi | onnistamista | onnistamisia |
| akkusatiivi | onnistaminen; onnistamisen |
onnistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onnistamisessa | onnistamisissa |
| elatiivi | onnistamisesta | onnistamisista |
| illatiivi | onnistamiseen | onnistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onnistamisella | onnistamisilla |
| ablatiivi | onnistamiselta | onnistamisilta |
| allatiivi | onnistamiselle | onnistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | onnistamisena (onnistamisna) |
onnistamisina |
| translatiivi | onnistamiseksi | onnistamisiksi |
| abessiivi | onnistamisetta | onnistamisitta |
| instruktiivi | – | onnistamisin |
| komitatiivi | – | onnistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | onnistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
onnistamis- | |