tuulas
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (murteellinen) atrain
- (murteellinen) tuohuspyynti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uːlɑs/
- tavutus: tuu‧las
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuulas | tuulaat |
| genetiivi | tuulaan | tuulaiden tuulaitten |
| partitiivi | tuulasta | tuulaita |
| akkusatiivi | tuulas; tuulaan |
tuulaat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuulaassa | tuulaissa |
| elatiivi | tuulaasta | tuulaista |
| illatiivi | tuulaaseen | tuulaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuulaalla | tuulailla |
| ablatiivi | tuulaalta | tuulailta |
| allatiivi | tuulaalle | tuulaille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuulaana | tuulaina |
| translatiivi | tuulaaksi | tuulaiksi |
| abessiivi | tuulaatta | tuulaitta |
| instruktiivi | – | tuulain |
| komitatiivi | – | tuulaine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuulaa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuulas- | |
Etymologia
muokkaabalttilainen laina, vrt. liettuan dūlis, dūlia ja latvian dūlājs ’mehiläisten karkottamiseen käytettävä savuava puu’ (molemmat), sekä latvian dūle, dūlis ’palavat päreet, joiden valossa kalastetaan t. ravustetaan’[2]. Ks. myös tuuli.
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: tuulastaa
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tuulas Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.